MISTÄ DOMILLAN KENNEL ON SAANUT ALKUNSA...

90-luvulla lapsuudenkodissani oli leonberginkoira Doni (Hevonkuusen Adonis), koira, josta kaikki alkoi. Kennelnimi Domillan on yhdistelmä Donin ja minun (Milla) nimistä. Koska leonbergiuros oli pienelle tytölle liian suuri ulkoilutettavaksi, sain 10-vuotiaana ihan oman koiran, suomenlapinkoira Eetun (C.I.B FI MVA EE MVA PL MVA V-99 EUV-00 EEV-99 PL & PZSG -00 Lecibsin Hurmuri Hukka). Eetun kanssa kiersimme menestyksekkäästi koiranäyttelyitä ulkomaita myöten. Eetu voitti mm. Lappalaiskoirat Ry:n Pääerikoisnäyttelyn Best In Shown vuonna 1999. Eetun vaikutus näkyy edelleen jokaisen lapinkoirani sukutaulussa.

Ajatus kasvattajaksi ryhtymisestä oli minulle selvää jo lapsena. Kävin kasvattajan peruskurssin isäni kanssa heti kun täytin 15 vuotta. Kennelnimi minulle myönnettiin vuonna 2008 ja lopulta pitkän haaveilun ja pettymystenkin jälkeen kauan odotettu ensimmäinen pentue syntyi helmikuussa 2016.

Asumme omakotitalossa rauhallisella alueella Ylöjärven Siivikkalassa, n. 15 min ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi viisi suomenlapinkoiraa ja venäjänbolonka. Meillä ei ole erillisiä kenneltiloja, vaan koiramme ovat meille ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä, jotka asuvat kanssamme asuintiloissa. Pentuja meille syntyy harvakseltaan, n. yksi pentue/vuosi. Jokainen pentue on hyvin tarkkaan harkittu ja käytän valtavasti aikaa yhdistelmien suunnitteluun ja sopivien urosten etsintään. Pyrin tapaamaan potentiaaliset urokset livenä jo hyvissä ajoin ennen astutusta.

Tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia suomenlapinkoiria, joista on iloa niin perheenjäseninä kuin harrastuskavereinakin. Hyvä luonne ja terveys ovat asioita, joista en kasvatustyössäni tingi.